Aika harvakseltaan tosiaan on tullut kirjoiteltua tänne PJ-blogiin, mutta nyt ainakin on tuplasti syytä, sillä olen tätä nykyä Vadelma ry:n hallituksen ohella myös pian parivuotiaan kulttuuri/tuotanto-osuuskuntamme Armas kollektiivin hallituksen uusi puheenjohtaja.
Nämä molemmat "nakit" ovat olleet sellaisia, joiden soisin myös kernaasti olevan jonkun toisen (luovalla ja yhteisöllisellä tavalla motivoituneen) ihmisen hoidossa - mutta jostain syystä tätä pj-nakkia napsahtelee aina tähän suuntaan. Vadelman osalta jo kymmenen vuotta tulee täyteen, Armaassa jatkan nyt ainakin seuraavaan vuosikokoukseen.
Tällainen (yhteisöllinen) kulttuuritoiminta on silti sen verran mielekästä, että en valita - vaikka vastuu totta kai sitoo tosi paljon. Otan tämän samalla kuitenkin tilaisuutena vapauttaa mielikuvitus villiin ja luovaan liitoon ja etsiä uudenlaista olemisen tapaa näiden yhteisöllisten organismien synnyttämästä ilmakehässä. Peruskysymysten parissa: Mitä on elää? Mitä on työskennellä?
Olisi joka tapauksessa myös tarvetta saada kirjoitettua jotain tuoreita ajatusten alkuja sekä joitain päivitettyjä suunnitelmia alas. Siis kuulemiin.
Tuesday, October 14, 2014
Sunday, February 20, 2011
Vapaasta kehityksestä
Netti-aktiivisuus on näköjään kohdallani hyvinkin kausiluontoista, ainakin mitä tulee blogikirjoitteluuni. Viime pj-kirjoituksestani on vierähtänyt puolentoista vuoden tovi.
Kaikki muukin kirjoitteluharrasteluni on viime aikoina rajoittunut muutamaan uuteen biisiin sekä satunnaisiin Vadelmaan tai muihin töihini liittyviin välttämättömyyksiin; muistiinpanoihin, suunnitelmiin ja sen sellaisiin.
Kirjoittaminen - erityisesti ajatuksella - on kuitenkin aina ollut minulle antoisaa, se ehjää pirstaleista maailmankuvaa ja kypsyttää ajatusten ituja. Samoin kuin hyvän kirjan lukeminen tekee hyvää mielelle; sanojen ja lauseiden takaa avautuu maisema, joka parhaassa tapauksessa ottaa sisäänsä ja antaa pohjan kulkea ja tilan hengittää.
Parhaassa tapauksessa kirjoittaminen vie yhä uusiin avariin maisemiin, jossa olemassaolon eri puolet saavat sulaa irti itsestään ja vain olla.
Tämän paluun kirjoittamisen pariin käynnisti hyvin negatiivinen tunne - jostain inhon, surun, vihan ja säälin välimaastosta;
näin sattumalta televisiosta MTV3-kanavalta pienen pätkän Idols-ohjelmaa. Nähdäkseni Idols-formaatissa kiteytyy läntisen maailmamme onnettomuus ja sokea piste.
Se että kilpailu nostetaan päämääräksi, ja suosio ja maine korkeimmaksi tavoitteeksi.
Se että ihmiset jo lapsesta saakka huiputetaan tavoittelemaan Unelmaa.
Se että ne, jotka eivät sovi muottiin, lytätään ilmeisen julmasti.
Ja se, että siitä lyttäämisestä tehdään viihdettä, koko kansalle.
Ja pahinta kaikessa on, että siinä sivussa Koneisto ruokkii itseään, ja samalla sitä äärioikeistolaista arvomaailmaa, joka sen on synnyttänyt. Leipää ja sirkushuveja!
Mutta samalla minussa heräsi torkkuva kapinallinen, ja oivalsin että kapinalle on olemassa jo kanava: Vadelma. Olemme toki pienen pieni tekijä ja yleisömme on harvalukuinen, mutta me olemme. Me olemme vapaita tekemään vaihtoehtoista, omaehtoista kulttuuria, luomaan mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ilman kilpailua, ilman muottia, ilman voittajia ja häviäjiä.
Kaikki muukin kirjoitteluharrasteluni on viime aikoina rajoittunut muutamaan uuteen biisiin sekä satunnaisiin Vadelmaan tai muihin töihini liittyviin välttämättömyyksiin; muistiinpanoihin, suunnitelmiin ja sen sellaisiin.
Kirjoittaminen - erityisesti ajatuksella - on kuitenkin aina ollut minulle antoisaa, se ehjää pirstaleista maailmankuvaa ja kypsyttää ajatusten ituja. Samoin kuin hyvän kirjan lukeminen tekee hyvää mielelle; sanojen ja lauseiden takaa avautuu maisema, joka parhaassa tapauksessa ottaa sisäänsä ja antaa pohjan kulkea ja tilan hengittää.
Parhaassa tapauksessa kirjoittaminen vie yhä uusiin avariin maisemiin, jossa olemassaolon eri puolet saavat sulaa irti itsestään ja vain olla.
Tämän paluun kirjoittamisen pariin käynnisti hyvin negatiivinen tunne - jostain inhon, surun, vihan ja säälin välimaastosta;
näin sattumalta televisiosta MTV3-kanavalta pienen pätkän Idols-ohjelmaa. Nähdäkseni Idols-formaatissa kiteytyy läntisen maailmamme onnettomuus ja sokea piste.
Se että kilpailu nostetaan päämääräksi, ja suosio ja maine korkeimmaksi tavoitteeksi.
Se että ihmiset jo lapsesta saakka huiputetaan tavoittelemaan Unelmaa.
Se että ne, jotka eivät sovi muottiin, lytätään ilmeisen julmasti.
Ja se, että siitä lyttäämisestä tehdään viihdettä, koko kansalle.
Ja pahinta kaikessa on, että siinä sivussa Koneisto ruokkii itseään, ja samalla sitä äärioikeistolaista arvomaailmaa, joka sen on synnyttänyt. Leipää ja sirkushuveja!
Mutta samalla minussa heräsi torkkuva kapinallinen, ja oivalsin että kapinalle on olemassa jo kanava: Vadelma. Olemme toki pienen pieni tekijä ja yleisömme on harvalukuinen, mutta me olemme. Me olemme vapaita tekemään vaihtoehtoista, omaehtoista kulttuuria, luomaan mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ilman kilpailua, ilman muottia, ilman voittajia ja häviäjiä.
Tuesday, December 08, 2009
Vadelma 5 vee
Vuosi 2009 on ollut Vadelmalle oikein hyvä vuosi joistakin takaiskuista huolimatta.
Yhdistyksen 5-vuotistaipaletta juhlistettiin syyskuussa ensin jäsenistön kesken virallisena päivänä 25.9. Lauttasaaren tiloissamme järjestetyillä mainioilla bileillä. Marraskuussa sitten Vadelma heittäytyi Kallio kipinöi -meininkeihin ja järjesti varsin onnistuneen yhteisnäyttelyn ja Vadelmaklubin Libertéen (jossa ensimmäinen Vadelmaklubi ja yhteisnäyttely järjestettiin viisi vuotta sitten).
Viikkoa Vadelmaklubin jälkeen järjestettiin Kulttuuritalossa VadelmaGaala, jossa oli tarjolla 6 euron huokeaan hintaan mahtava kattaus Visuaalista Taidetta, Draama Kokeiluja ja Elävää Musiikkia. Yleisöä tapahtumassa oli vajaat 300, mikä oli aika vähän talon kapasiteettiin, hintaan ja ohjelman laatuun nähden, mutta tunnelma oli hieno. Vadelmalaiset keräsivät toiminnalleen rahaa pitämällä Kultsalla narikkaa.
Hillo-lehden uhkea neljäs numero julkaistiin VadelmaGaalan yhteydessä, ja kokonaisuudessaan alkaa tuntua että Vadelma on nyt entistä enemmän UG, mutta samalla entistä useamman tietoisuudessa - ja mikä parasta, yleensä positiivisessa valossa. Tästä on hyvä jatkaa.
Yhdistyksen 5-vuotistaipaletta juhlistettiin syyskuussa ensin jäsenistön kesken virallisena päivänä 25.9. Lauttasaaren tiloissamme järjestetyillä mainioilla bileillä. Marraskuussa sitten Vadelma heittäytyi Kallio kipinöi -meininkeihin ja järjesti varsin onnistuneen yhteisnäyttelyn ja Vadelmaklubin Libertéen (jossa ensimmäinen Vadelmaklubi ja yhteisnäyttely järjestettiin viisi vuotta sitten).
Viikkoa Vadelmaklubin jälkeen järjestettiin Kulttuuritalossa VadelmaGaala, jossa oli tarjolla 6 euron huokeaan hintaan mahtava kattaus Visuaalista Taidetta, Draama Kokeiluja ja Elävää Musiikkia. Yleisöä tapahtumassa oli vajaat 300, mikä oli aika vähän talon kapasiteettiin, hintaan ja ohjelman laatuun nähden, mutta tunnelma oli hieno. Vadelmalaiset keräsivät toiminnalleen rahaa pitämällä Kultsalla narikkaa.
Hillo-lehden uhkea neljäs numero julkaistiin VadelmaGaalan yhteydessä, ja kokonaisuudessaan alkaa tuntua että Vadelma on nyt entistä enemmän UG, mutta samalla entistä useamman tietoisuudessa - ja mikä parasta, yleensä positiivisessa valossa. Tästä on hyvä jatkaa.
Wednesday, August 05, 2009
Ikävyyksiä, murheita
Tänä vuonna viisi vuotta täyttävällä kulttuuriyhdistyksellämme on riittänyt maallista murhetta matkan varrella. Kun toimintaamme on jotakuinkin pystytty pyörittämään vuodesta toiseen tarkoituksemme mukaisesti suunnilleen nollatuloksella, nyt yhdistyksellä on velkaa josta pitäisi suoriutua, sekä lisää synkkiä pilviä pään päällä.
Viime vuonna entinen Lönnrotinkadun vuokranantajamme (2005-2007) vaati meitä maksamaan yli kuuden tuhannen euron edestä lisämaksuja, jotka koostuivat sellaisten tilojen vuokrista, jotka olimme jo kirjallisesti irtisanoneet (mm. koska emme pystyneet enää jatkamaan niissä toimintaamme kun sähkö ja vesi oli katkaistu talosta saneeraustöiden vuoksi), ja hulppeasta purku- ja siivouslaskusta, joka koostui edellisten vuokralaisten tekemien rakennelmien purkamiskuluista sekä näiden tiloihin hylkäämien tavaroiden roudaus- ja jätemaksuista. Niiltä osin kuin katsoimme nuo hämmentävät vaatimukset edes jossain määrin aiheellisiksi, maksoimme ne pois - eikä yhdistystä onneksi sen jälkeen ole uhkailtu oikeustoimilla eikä uusia laskuja ole tullut, vaikka pelko näistäkin on yhä olemassa.
Tänä vuonna harmeja on koitunut Vadelman aktiivisesta tapahtumatoiminnasta.
Huhtikuun aikana järjestimme Galleria Maa-tilassa Samuel Huberin taidesäätiön tukeman Vadelmatiloja -näyttely/tapahtuman, joka monipuolisuudessaan ja osallistuvien taiteilijoiden määrässä oli mielestäni yksi kautta aikain hienoimmista tuotannoistamme. Ikävä asia, joka tuon tapahtuman yhteydessä koettiin, oli tilaan tehty murto. Tullessamme avajaisviikonlopun jälkeen avaamaan näyttelyä saimme havaita, että tilaan oli murtauduttu installaatiotilana olleen tuulikaapin kautta ja mm. Vadelman tietokone, skanneri/printteri ja videokamerat (joista toinen oli lainattu), av-lainaamon videotykki, Maa-koulun dvd-soitin, oma läppärini sekä jonkin verran muuta tavaraa oli viety - yhteensä noin parin tuhannen euron edestä. Mitään vakuutuksia ei ollut, mikä osaltaan lisäsi murron ikävyysastetta; mutta saimme olla kiitollisia ettei taideteoksiin oltu kajottu ja itse tila sekä mm. oma akustinen kitarani oli jätetty rauhaan - ja että itse taidetapahtuma saatiin vietyä menestyksekkäästi loppuun työpajoineen ja televisiokeskusteluineen.
Seuraava murheen aihe oli toukokuussa neljättä kertaa järjestetty perinteinen Vadelma kukkii -puistokonsertti Alppipuistossa, johon aikaisempina vuosina olemme saaneet avustusta Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskukselta, ja johon jälleen haimme muutaman sadan euron apurahaa. Konsertin kulut nousivat tänä vuonna (hyvän äänentoistolaitteiston vuokraamisen johdosta) aiempia vuosia suuremmiksi - ja kun ennen tapahtumaa tiedustelin KulKelta saammeko avustusta, sain kuulla ettei hakemustamme oltu ehditty käsittelemään joidenkin viraston muuttokiireiden vuoksi. Vadelmatapahtuma kuitenkin tästä huolimatta järjestettiin, olihan se osa Kallio kukkii -ohjelmistoa ja kaikki järjestelyt meidän osaltamme oli hoidossa.
Myöhemmin sitten valmistellessamme seuraavaa tapahtumaa, Vadelma Festiä, sain kuulla että Kulken päätös oli kielteinen. Perusteluina oli että Kallio kukkii -tapahtumaa tuetaan jo, eikä yksittäisiä tapahtumia enää rahoiteta. Kallion kulttuuriverkosto, joka tässä kohden oli joutunut kaupungin myöntämän kulttuuriapurahan kanavoijan epäkiitolliseen tehtävään, ei ymmärrettävästikään ollut ollut tietoinen Vadelman järjestämän tapahtuman kuluista ja kysyessäni heiltä nyt jälkikäteen avustusta kaikki rahat oli tietysti jo jaettu, mikä oli kaikkien mielestä harmillista, niinpä Kallion kulttuuriverkosto päätti kuitenkin korvata Vadelman kuluista 300 euroa, vaikka tämä heidän sitten pitikin riipiä kasaan joistain muista kuin Kallio kukkii -määrärahoista; olemme tästä erittäin kiitollisia Kallion Kulttuuriverkostolle.
Kesän päätapahtuman lähestyessä alkoi näyttää siltä, että myös Vadelma Fest '09 tulisi tuottamaan taloudellista tappiota; Nurmijärven kunta ei myöntänyt tapahtumaan apurahaa, eikä lippuja mainostuksesta huolimatta oltu myyty ennakkoon kuin vaivaiset kymmenisen kappaletta - huolimatta todella edullisesta hinnasta (10 e / 2 päivää) ja hienosta esiintyjäkaartista - epävirallisen tavoitteemme ollessa sata myytyä ennakkolippua. Päänvaivaa aiheutti lisäksi huviluvan edellyttämän neljän kortillisen järjestysmiehen löytäminen; viikonlopulle löydettiin lopulta yksi vapaana oleva järkkäri, joka sitten Fest-päivän aamuna ilmoittikin olevansa 39 asteen kuumeessa. Myöskään emme olleet ehtineet saada päätöstä Hyvinkään poliisille toimitetusta tapahtumailmoituksesta, mutta tuossa vaiheessa tapahtuman peruminen olisi ollut yksinkertaisesti mieletöntä kaiken henkisen sekä taloudellisen satsauksen ja isojen järjestelyjen jälkeen.
Tapahtuma sujui pääosin kuitenkin järjestelyjen osalta varsin mallikkaasti - kiitos monien vapaaehtoisten vadelmalaisten. Mutta sää oli kolea ja yleisöä lopulta vain vajaat 50 koko viikonlopun aikana, ja Vadelman Festistä tekemät tappiot nousivat lähelle tuhatta euroa.
Poliisi kävi paikan päällä kahdesti, ensin lauantai-iltapäivänä tsekkaamassa tapahtuman luonteen - en itse päässyt keskustelemaan heidän kanssaan sillä olin samanaikaisesti esiintymässä bändini kanssa lavalla - ja toisen kerran yhdeltä yöllä kertomassa että tapahtuma pitää lauantain osalta lopettaa, sillä huvilupamme on klo yhteen. Tämä oli harmillista, koska esiintymisaikataulut olivat luonnollisista syistä myöhästyneet ja tuolloin Barefoot Brothers oli vasta lopettelemassa keikkaansa eikä toinen pääesiintyjistä Plain Ride ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. Kävin kuitenkin poliisin kehotuksesta ilmoittamassa yleisölle, että joudumme tältä päivältä sulkemaan äänentoiston, ja loppuiltaa jatkettiin rauhallisesti leirinuotion ääressä.
Tapahtuman jälkeisellä viikolla meitä sitten puhelimitse kehotettiin hakemaan meille myönnetty huvilupa Nurmijärven poliisilta, minkä teimme. Lupa näytti minun silmiini olevan ihan ok, eikä siinä esim edellytetty järjestysmiehiä.
Tänä aamuna sain tänne Berliiniin soiton Hyvinkään poliisilta ja minulle kerrottiin, että Vadelma Festin järjestelyissä on todettu olevan puutteita ja minut tullaan hakemaan Vadelman ja tapahtuman vastuuhenkilönä asiasta kuulusteluun kunhan palaan Suomeen. Mainitut puutteet tai laiminlyönnit liittyivät ensinnäkin anniskelulakiin, sillä myönnetyn luvan mukaan kenelläkään ei olisi saanut olla hallussaan päihdyttäviä aineita. Meidän olisi pitänyt kieltää ihmisiä tuomasta alkoholia festarialueelle ja takavarikoitava mukana tuodut mahdolliset kaljatölkit ja viinipullot. Toiseksi olimme rikkoneet lakia jatkamalla konserttia yli luvassa lukevan ajan. Tässä on mielestäni hyvä huomioida, että esimerkiksi naapurit eivät olleet tapahtumasta valittaneet, vaan poliisi vain tuli vain tarkistamaan että noudatamme aikataulua, jonka olimme itse poliisille ilmoittaneet (Plain Riden olisi pitänyt aikataulun mukaisesti soittaa jo klo 00). Kolmas poliisin mukaan puutteellinen asia oli, ettemme olleet ottaneet vakuutusta tapahtumaan.
On todella ikävä ajatus, että Vadelmalle tässä tilanteessa rapsahtaisi vielä sakot noiden mainittujen taloudellisten tappioden lisäksi. Vadelma fest '09 oli kuitenkin ry:mme varsin pienimuotoinen, hyvähenkinen kokoontuminen, jonka pääpaino oli elävässä musiikissa ja taiteessa sekä yhdessäolossa.
Nykyisessä taloustilanteessamme saattaa hyvinkin olla niin, ettei Vadelma kestä tätä mahdollista uutta rasitetta. Siksi olenkin henkisesti jo itse varautunut (unohtamaan ajatuksen uuden kitaran ostamisesta ja) maksamaan mahdolliset sakot.
Vadelma on viime aikoina saanut paljon kiitosta mm. Vadelmatiloista, lukuisista M2HZ-kanavalle tuotetuista ohjelmista, osallistumisesta muiden järjestöjen tapahtumiin jne. Nyt vain alkaa tuntua, että olisi hyvä saada myös taloudellista tukea jostain taholta. On mielestäni kurja ajatus, että ne jotka vapaaehtoisina vastaavat kulttuuritapahtumien järjestämisestä, joutuvat lopulta vastaamaan myös tapahtuman kaikista mahdollisista yllättävistäkin kuluista. Tukijoita tarvitaan nyt!
Kaiken tämän talousmurheilun keskellä olen kuitenkin toisaalta tyytyväinen ja ylpeä siitä, mitä olemme Vadelmassa saaneet yhdessä aikaan. Tapahtumat elävät ja monipuolistuvat, ja tulossa olevat dokumentaariset lehti- ja videotuotantomme kertovat muillekin ihmisille miten hyvältä Vadelma voi maistua. Mutta talousongelmien kanssa painiskeleminen rasittaa kuitenkin yhteisiä henkisiä voimavarojamme, näyttää jopa aiheuttavan riitaisuutta hallituksenkin sisällä ja uhkaa siirtää yhdistyksen painopistettä sellaiseen suuntaan, jossa kulttuurin luominen ilmaiseksi alkaa tuntua järjettömyydeltä.
Viime vuonna entinen Lönnrotinkadun vuokranantajamme (2005-2007) vaati meitä maksamaan yli kuuden tuhannen euron edestä lisämaksuja, jotka koostuivat sellaisten tilojen vuokrista, jotka olimme jo kirjallisesti irtisanoneet (mm. koska emme pystyneet enää jatkamaan niissä toimintaamme kun sähkö ja vesi oli katkaistu talosta saneeraustöiden vuoksi), ja hulppeasta purku- ja siivouslaskusta, joka koostui edellisten vuokralaisten tekemien rakennelmien purkamiskuluista sekä näiden tiloihin hylkäämien tavaroiden roudaus- ja jätemaksuista. Niiltä osin kuin katsoimme nuo hämmentävät vaatimukset edes jossain määrin aiheellisiksi, maksoimme ne pois - eikä yhdistystä onneksi sen jälkeen ole uhkailtu oikeustoimilla eikä uusia laskuja ole tullut, vaikka pelko näistäkin on yhä olemassa.
Tänä vuonna harmeja on koitunut Vadelman aktiivisesta tapahtumatoiminnasta.
Huhtikuun aikana järjestimme Galleria Maa-tilassa Samuel Huberin taidesäätiön tukeman Vadelmatiloja -näyttely/tapahtuman, joka monipuolisuudessaan ja osallistuvien taiteilijoiden määrässä oli mielestäni yksi kautta aikain hienoimmista tuotannoistamme. Ikävä asia, joka tuon tapahtuman yhteydessä koettiin, oli tilaan tehty murto. Tullessamme avajaisviikonlopun jälkeen avaamaan näyttelyä saimme havaita, että tilaan oli murtauduttu installaatiotilana olleen tuulikaapin kautta ja mm. Vadelman tietokone, skanneri/printteri ja videokamerat (joista toinen oli lainattu), av-lainaamon videotykki, Maa-koulun dvd-soitin, oma läppärini sekä jonkin verran muuta tavaraa oli viety - yhteensä noin parin tuhannen euron edestä. Mitään vakuutuksia ei ollut, mikä osaltaan lisäsi murron ikävyysastetta; mutta saimme olla kiitollisia ettei taideteoksiin oltu kajottu ja itse tila sekä mm. oma akustinen kitarani oli jätetty rauhaan - ja että itse taidetapahtuma saatiin vietyä menestyksekkäästi loppuun työpajoineen ja televisiokeskusteluineen.
Seuraava murheen aihe oli toukokuussa neljättä kertaa järjestetty perinteinen Vadelma kukkii -puistokonsertti Alppipuistossa, johon aikaisempina vuosina olemme saaneet avustusta Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskukselta, ja johon jälleen haimme muutaman sadan euron apurahaa. Konsertin kulut nousivat tänä vuonna (hyvän äänentoistolaitteiston vuokraamisen johdosta) aiempia vuosia suuremmiksi - ja kun ennen tapahtumaa tiedustelin KulKelta saammeko avustusta, sain kuulla ettei hakemustamme oltu ehditty käsittelemään joidenkin viraston muuttokiireiden vuoksi. Vadelmatapahtuma kuitenkin tästä huolimatta järjestettiin, olihan se osa Kallio kukkii -ohjelmistoa ja kaikki järjestelyt meidän osaltamme oli hoidossa.
Myöhemmin sitten valmistellessamme seuraavaa tapahtumaa, Vadelma Festiä, sain kuulla että Kulken päätös oli kielteinen. Perusteluina oli että Kallio kukkii -tapahtumaa tuetaan jo, eikä yksittäisiä tapahtumia enää rahoiteta. Kallion kulttuuriverkosto, joka tässä kohden oli joutunut kaupungin myöntämän kulttuuriapurahan kanavoijan epäkiitolliseen tehtävään, ei ymmärrettävästikään ollut ollut tietoinen Vadelman järjestämän tapahtuman kuluista ja kysyessäni heiltä nyt jälkikäteen avustusta kaikki rahat oli tietysti jo jaettu, mikä oli kaikkien mielestä harmillista, niinpä Kallion kulttuuriverkosto päätti kuitenkin korvata Vadelman kuluista 300 euroa, vaikka tämä heidän sitten pitikin riipiä kasaan joistain muista kuin Kallio kukkii -määrärahoista; olemme tästä erittäin kiitollisia Kallion Kulttuuriverkostolle.
Kesän päätapahtuman lähestyessä alkoi näyttää siltä, että myös Vadelma Fest '09 tulisi tuottamaan taloudellista tappiota; Nurmijärven kunta ei myöntänyt tapahtumaan apurahaa, eikä lippuja mainostuksesta huolimatta oltu myyty ennakkoon kuin vaivaiset kymmenisen kappaletta - huolimatta todella edullisesta hinnasta (10 e / 2 päivää) ja hienosta esiintyjäkaartista - epävirallisen tavoitteemme ollessa sata myytyä ennakkolippua. Päänvaivaa aiheutti lisäksi huviluvan edellyttämän neljän kortillisen järjestysmiehen löytäminen; viikonlopulle löydettiin lopulta yksi vapaana oleva järkkäri, joka sitten Fest-päivän aamuna ilmoittikin olevansa 39 asteen kuumeessa. Myöskään emme olleet ehtineet saada päätöstä Hyvinkään poliisille toimitetusta tapahtumailmoituksesta, mutta tuossa vaiheessa tapahtuman peruminen olisi ollut yksinkertaisesti mieletöntä kaiken henkisen sekä taloudellisen satsauksen ja isojen järjestelyjen jälkeen.
Tapahtuma sujui pääosin kuitenkin järjestelyjen osalta varsin mallikkaasti - kiitos monien vapaaehtoisten vadelmalaisten. Mutta sää oli kolea ja yleisöä lopulta vain vajaat 50 koko viikonlopun aikana, ja Vadelman Festistä tekemät tappiot nousivat lähelle tuhatta euroa.
Poliisi kävi paikan päällä kahdesti, ensin lauantai-iltapäivänä tsekkaamassa tapahtuman luonteen - en itse päässyt keskustelemaan heidän kanssaan sillä olin samanaikaisesti esiintymässä bändini kanssa lavalla - ja toisen kerran yhdeltä yöllä kertomassa että tapahtuma pitää lauantain osalta lopettaa, sillä huvilupamme on klo yhteen. Tämä oli harmillista, koska esiintymisaikataulut olivat luonnollisista syistä myöhästyneet ja tuolloin Barefoot Brothers oli vasta lopettelemassa keikkaansa eikä toinen pääesiintyjistä Plain Ride ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. Kävin kuitenkin poliisin kehotuksesta ilmoittamassa yleisölle, että joudumme tältä päivältä sulkemaan äänentoiston, ja loppuiltaa jatkettiin rauhallisesti leirinuotion ääressä.
Tapahtuman jälkeisellä viikolla meitä sitten puhelimitse kehotettiin hakemaan meille myönnetty huvilupa Nurmijärven poliisilta, minkä teimme. Lupa näytti minun silmiini olevan ihan ok, eikä siinä esim edellytetty järjestysmiehiä.
Tänä aamuna sain tänne Berliiniin soiton Hyvinkään poliisilta ja minulle kerrottiin, että Vadelma Festin järjestelyissä on todettu olevan puutteita ja minut tullaan hakemaan Vadelman ja tapahtuman vastuuhenkilönä asiasta kuulusteluun kunhan palaan Suomeen. Mainitut puutteet tai laiminlyönnit liittyivät ensinnäkin anniskelulakiin, sillä myönnetyn luvan mukaan kenelläkään ei olisi saanut olla hallussaan päihdyttäviä aineita. Meidän olisi pitänyt kieltää ihmisiä tuomasta alkoholia festarialueelle ja takavarikoitava mukana tuodut mahdolliset kaljatölkit ja viinipullot. Toiseksi olimme rikkoneet lakia jatkamalla konserttia yli luvassa lukevan ajan. Tässä on mielestäni hyvä huomioida, että esimerkiksi naapurit eivät olleet tapahtumasta valittaneet, vaan poliisi vain tuli vain tarkistamaan että noudatamme aikataulua, jonka olimme itse poliisille ilmoittaneet (Plain Riden olisi pitänyt aikataulun mukaisesti soittaa jo klo 00). Kolmas poliisin mukaan puutteellinen asia oli, ettemme olleet ottaneet vakuutusta tapahtumaan.
On todella ikävä ajatus, että Vadelmalle tässä tilanteessa rapsahtaisi vielä sakot noiden mainittujen taloudellisten tappioden lisäksi. Vadelma fest '09 oli kuitenkin ry:mme varsin pienimuotoinen, hyvähenkinen kokoontuminen, jonka pääpaino oli elävässä musiikissa ja taiteessa sekä yhdessäolossa.
Nykyisessä taloustilanteessamme saattaa hyvinkin olla niin, ettei Vadelma kestä tätä mahdollista uutta rasitetta. Siksi olenkin henkisesti jo itse varautunut (unohtamaan ajatuksen uuden kitaran ostamisesta ja) maksamaan mahdolliset sakot.
Vadelma on viime aikoina saanut paljon kiitosta mm. Vadelmatiloista, lukuisista M2HZ-kanavalle tuotetuista ohjelmista, osallistumisesta muiden järjestöjen tapahtumiin jne. Nyt vain alkaa tuntua, että olisi hyvä saada myös taloudellista tukea jostain taholta. On mielestäni kurja ajatus, että ne jotka vapaaehtoisina vastaavat kulttuuritapahtumien järjestämisestä, joutuvat lopulta vastaamaan myös tapahtuman kaikista mahdollisista yllättävistäkin kuluista. Tukijoita tarvitaan nyt!
Kaiken tämän talousmurheilun keskellä olen kuitenkin toisaalta tyytyväinen ja ylpeä siitä, mitä olemme Vadelmassa saaneet yhdessä aikaan. Tapahtumat elävät ja monipuolistuvat, ja tulossa olevat dokumentaariset lehti- ja videotuotantomme kertovat muillekin ihmisille miten hyvältä Vadelma voi maistua. Mutta talousongelmien kanssa painiskeleminen rasittaa kuitenkin yhteisiä henkisiä voimavarojamme, näyttää jopa aiheuttavan riitaisuutta hallituksenkin sisällä ja uhkaa siirtää yhdistyksen painopistettä sellaiseen suuntaan, jossa kulttuurin luominen ilmaiseksi alkaa tuntua järjettömyydeltä.
Tuesday, February 10, 2009
apurahablues
Miten nämä aina jäävät näin viimetinkaan?
Tänään umpeutuu SKR:n Uudenmaan rahaston haku. Aikomus oli hakea Vadelmalle avustusta poikkitaiteellisen Vadelma Festin järjestämiseen Nurmijärvelle, mutta nyt sainkin hommakseni hakea samasta lähteestä rahaa M2HZ-kanavan MEDIOINTI-hankkeeseen, joka tosin on hyvin lähellä sydäntäni myös. Mutta joo, työhön vaan käsiksi, aikaa on vähän.
Tänään umpeutuu SKR:n Uudenmaan rahaston haku. Aikomus oli hakea Vadelmalle avustusta poikkitaiteellisen Vadelma Festin järjestämiseen Nurmijärvelle, mutta nyt sainkin hommakseni hakea samasta lähteestä rahaa M2HZ-kanavan MEDIOINTI-hankkeeseen, joka tosin on hyvin lähellä sydäntäni myös. Mutta joo, työhön vaan käsiksi, aikaa on vähän.
Wednesday, February 04, 2009
eksistenssistä
Olenpa pannut merkille, kuinka tietyt asiat ylläpitävät näennäistä valtaansa ihmiseen ja harmaamaalaavat tämän todellista luontoa vaisuilla väreillään, ja kuinka ihminen siinä sivussa tylsyy. Tämä lieneekin yksi omista motiiveistani toimia visuaalisen taiteen ja elävän musiikin yhdistyksemme hyväksi: avata luovan yhteisöllisen toiminnan kautta ovia eksistenssiin, vapaaseen ja merkitykselliseen olemiseen.
Ihminenhän ensinnäkin haluaa tuntea olevansa turvassa, haluaa viihtyä ja tulla rakastetuksi ; maailman viimassa hän kaipaa takaisin kohtuun.
Ja tämä hänelle annetaan - palanen onnea - s.o. viihteen tarjoama helppo tyydytys; tästä pitää huolen KONEISTO. Sen palveluksessa ovat radio, televisio, Hesari, Facebook, katumainonta ja mitä vielä?: kaikki ihmisten mediaa joka ihmistä tänään vahvasti yhdistää, sekä sivumennen kehottaa jatkamaan viihtymistä ja totta kai kuluttamalla voitelemaan koneiston rattaita. Ja ihminenhän palvelee tyytyväisenä koneistoa kun koneistokin siis palvelee häntä.
Ja jos elämä silti tuntuu jostain syystä epätäydelliseltä, ihminen voi sumentaa keskushermostonsa saatavilla olevilla myrkyillä ja kemikaaleilla.
Viihtyminen on helppoa eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Ihminen vain epäonnekseen ajautuu näin kulkemaan kehää, palaten aina sen ääreen mikä tuntui hyvältä - vaikkei se itse asiassa oikeasti todella tuntuisikaan miltään.
Ja hän unohtaa, että on avaruutta. Ei tule ajatelleeksi tähtiä.
Oih, puhun itsestäni. Ja puhun massasta. Näin me mennään.
Mutta. Kehästä voi - ja on oikeasti jopa helppo - astua ulos, muuttua passiivista aktiiviksi. Tämä kynnys eksistenssin puolelle vaatii vain askelen, irtioton; mutta se pitää toistaa loputtoman monta kertaa, jatkuvasti uudelleen.
Ja vaikka jostain väliin kummallisesti tunkee aina pelko ja epäily, ja mukavuuden halu valtaa mielen, mahdollisuus hypätä kynnyksen yli säilyy.
Kun tämän tajusin, minusta tuli kulttuuripummi; aloin käydä poikkitaiteellisissa tapahtumissa ja artsuleffoissa ja oudon marginaalimusiikin konserteissa. Tunsin että olin hengeltäni köyhä kerjäläinen, joka sai vähän sielunruokaa hetkellisistä taide-elämyksistä. Ja se ruokki minua ja maailmankuvani alkoi valottua.
Taide on eksistenssin ensimmäinen media, tekijän keino tavoittaa ihminen, ihmisen keino tavoittaa toinen. Astua taiteen sisälle, elävään kulttuuriin, aistit ja mieli avoimena. Se ei vaadi mitään. Se saa ihmisen resonoimaan, jos on saadakseen, ja avaa kanavan luovuuteen, jos on avatakseen.
Musiikki joka koskettaa ja vie. Kirja joka ravitsee. Tanssi joka liikuttaa. Kuva joka puhuu. Näyttely joka merkitsee. Esitys joka ei esitä vaan on. Taide ilman rajoja on ihmisen eksistenssin avain.
Oven takana on yhteisyys ja itsenäisyys.
Eksistenssi on jatkuvaa kommunikaatiota, valppautta, välittämistä, antautumista. Se on haluista ja luuloista luopumista, itsetietoista olemista ja oppimista. Intohimoa.
Se pyytää ihmistä rikkomaan rutiininsa ja pudottamaan suojansa. Se sanoo ihmiselle, että tämä on sinun maailmasi ja kaikkeutesi ja että sinä olet.
Ihminenhän ensinnäkin haluaa tuntea olevansa turvassa, haluaa viihtyä ja tulla rakastetuksi ; maailman viimassa hän kaipaa takaisin kohtuun.
Ja tämä hänelle annetaan - palanen onnea - s.o. viihteen tarjoama helppo tyydytys; tästä pitää huolen KONEISTO. Sen palveluksessa ovat radio, televisio, Hesari, Facebook, katumainonta ja mitä vielä?: kaikki ihmisten mediaa joka ihmistä tänään vahvasti yhdistää, sekä sivumennen kehottaa jatkamaan viihtymistä ja totta kai kuluttamalla voitelemaan koneiston rattaita. Ja ihminenhän palvelee tyytyväisenä koneistoa kun koneistokin siis palvelee häntä.
Ja jos elämä silti tuntuu jostain syystä epätäydelliseltä, ihminen voi sumentaa keskushermostonsa saatavilla olevilla myrkyillä ja kemikaaleilla.
Viihtyminen on helppoa eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Ihminen vain epäonnekseen ajautuu näin kulkemaan kehää, palaten aina sen ääreen mikä tuntui hyvältä - vaikkei se itse asiassa oikeasti todella tuntuisikaan miltään.
Ja hän unohtaa, että on avaruutta. Ei tule ajatelleeksi tähtiä.
Oih, puhun itsestäni. Ja puhun massasta. Näin me mennään.
Mutta. Kehästä voi - ja on oikeasti jopa helppo - astua ulos, muuttua passiivista aktiiviksi. Tämä kynnys eksistenssin puolelle vaatii vain askelen, irtioton; mutta se pitää toistaa loputtoman monta kertaa, jatkuvasti uudelleen.
Ja vaikka jostain väliin kummallisesti tunkee aina pelko ja epäily, ja mukavuuden halu valtaa mielen, mahdollisuus hypätä kynnyksen yli säilyy.
Kun tämän tajusin, minusta tuli kulttuuripummi; aloin käydä poikkitaiteellisissa tapahtumissa ja artsuleffoissa ja oudon marginaalimusiikin konserteissa. Tunsin että olin hengeltäni köyhä kerjäläinen, joka sai vähän sielunruokaa hetkellisistä taide-elämyksistä. Ja se ruokki minua ja maailmankuvani alkoi valottua.
Taide on eksistenssin ensimmäinen media, tekijän keino tavoittaa ihminen, ihmisen keino tavoittaa toinen. Astua taiteen sisälle, elävään kulttuuriin, aistit ja mieli avoimena. Se ei vaadi mitään. Se saa ihmisen resonoimaan, jos on saadakseen, ja avaa kanavan luovuuteen, jos on avatakseen.
Musiikki joka koskettaa ja vie. Kirja joka ravitsee. Tanssi joka liikuttaa. Kuva joka puhuu. Näyttely joka merkitsee. Esitys joka ei esitä vaan on. Taide ilman rajoja on ihmisen eksistenssin avain.
Oven takana on yhteisyys ja itsenäisyys.
Eksistenssi on jatkuvaa kommunikaatiota, valppautta, välittämistä, antautumista. Se on haluista ja luuloista luopumista, itsetietoista olemista ja oppimista. Intohimoa.
Se pyytää ihmistä rikkomaan rutiininsa ja pudottamaan suojansa. Se sanoo ihmiselle, että tämä on sinun maailmasi ja kaikkeutesi ja että sinä olet.
huomenta
Tämä Vadelma-pj:n päiväkirjablogi heräsi juuri 15 kuukauden syväjäästä.
Pahoittelen tätä tovin jatkunutta hiljaiseloa ja voin vakuuttaa, että kirjoitettavaa olisi löytynyt Vadelma-yhdistyksen porskutellessa eteenpäin läpi myrskyjen ja leppeämpienkin päivien.
Vadelma ry:n yleisiä aikamerkintöjä löytyy kyllä toisaalta, uteliaille tiedoksi, vaikkapa Vadelman vuosikertomuksista sekä viime vuonna jälleen aukaistulta Vadelma Foorumilta. Yhdistys näet jatkaa kehittymistään, audiovisuaalinen vattupensas kasvaa ja uutta satoa odotellaan.
Pahoittelen tätä tovin jatkunutta hiljaiseloa ja voin vakuuttaa, että kirjoitettavaa olisi löytynyt Vadelma-yhdistyksen porskutellessa eteenpäin läpi myrskyjen ja leppeämpienkin päivien.
Vadelma ry:n yleisiä aikamerkintöjä löytyy kyllä toisaalta, uteliaille tiedoksi, vaikkapa Vadelman vuosikertomuksista sekä viime vuonna jälleen aukaistulta Vadelma Foorumilta. Yhdistys näet jatkaa kehittymistään, audiovisuaalinen vattupensas kasvaa ja uutta satoa odotellaan.
Wednesday, October 24, 2007
tilamietintöä
Samaan aikaan kun Töölönlahden (Finlandia-puisto)kaava jyräsi jo Happihuoneenkin vain muistoksi historiaan, ja Kaupunki on vetäytynyt Vallilan Elimäenkatu 15:n valtauksen tukemisesta, näyttäisi myös Vadelma ry olevan joutumassa toistaiseksi kadulle.
Vadelma vuokrasi alkutaipaleellaan - keväällä 2005 - Helsingin keskustasta Lönnrotinkadulta 474m2:n kellaritilat. Hämmentävän edulliseen (3e/m2!) kompleksiin rakennettiin ensimmäisen kesän aikana kolme mainiota treenikämppää, viihtyisät sosiaalitilat sekä taidetyötiloja noin tusinalle taiteilijalle, ja avajaisia vietettiin taiteiden yönä.
Vaikka Vadelman toiminta tuolloin jo oli varsin aktiivista klubitoiminnan, yhteisnäyttelyjärjestelyjen ja muun toimintasuunnittelun osalta, tilojen löytyminen on tukenut merkittävästi Vadelman kasvua Helsingin uudeksi eläväksi vaihtoehtoiseksi kulttuuriyhteisöksi.
Olemme toki koko tämän auvoisen 30kk:n ajan olleet Vadelmassa tietoisia vääjäämättömästä, odottavasta evakosta pois Lönkan kiinteistösaneerausten alta. Siksi tilaryhmämme on puolentoista vuoden ajan tähystellyt Helsingistä Lönnrotinkadun Vadelmakellarillemme korvaavaa tilaa ja monia vaihtoehtoja on ollut esillä.
Mutta sopivaa uutta tilaa ei ole vieläkään löytynyt. Useimmiten muuten potentiaaliset tilat ovat karahtaneet kiville treenikämppätoiminnan todennäköisesti aiheuttaman meluhaitan vuoksi, tai sitten neliöhinta on ollut Vadelmalle kynnyksenä liian korkea.
Vadelmatilan ei tarvitse olla ilmaista, muttei saa vuokraltaan myöskään tulla kenellekään liian kalliiksi. Haluamme voida tarjota vaihtoehdon treenikämppähotelleille ja muille kaupallisille musiikki- ja taidetilatarjoajille. Edellyttääkö tämän saavuttaminen Lönkan tilan löytymisen kaltaista valtavaa onnenpotkua, vai löytyisikö hankkeellemme kenties tukea esim kaupungilta?
Lönkan tilat pitää olla täysin tyhjät tämän kuun loppuun mennessä, eli "armonaikaa" on vielä viikko. Asian tekee tukalammaksi se, että osa huonekaluistamme, soittokamoistamme, matoistamme ja astioistamme on viety säilytykseen Vallilan vallattuun taloon, joka todennäköisesti häädetään valtaajista tällä viikolla.
Vadelmalla tilojen jatkuvuus lienee akuutein kysymys bändeillä, joidenka toiminta lakkaa tyystin jos soittokämppää ei ole. Olisi erittäin tärkeää saada treenikämppätoiminta jatkumaan vähintäänkin parin treeniksen volyymilla, mutta mieluiten kuuden tai jopa useamman. Kysyntää soittotiloille tuntuisi olevan varsin paljon.
Ja realiteetti on, että vuokraamalla soittotiloja bändeille Vadelma pystyy rahoittamaan kokonaisvuokria - ja jatkossa optiimitilanteessa myöskin jopa julkaisujamme sekä muuta yhdistystoimintaa.
Toinen tärkeä tilantarve on kokoontumistila, joka toimisi myös yhdistyksen sosiaalisena työtilana. Tähän voisi riittää suhteellisen pienikin tila, jossa olisi kokouspöytä ja ehkä pari sohvaa, mediatyöasema ja nettikoneet, sekä ehkä keittiö. Hieman isompi tila voisi toimia myös auditoriona.
Kolmas selkeä tarve on työtilat taiteilijoille; joskin tällä hetkellä Vadelman taiteilijoista kenelläkään ei taida olla akuuttia tarvetta (näyttelyä valmisteilla tms.) työtilalle, monien muutettua jo ajoissa remontin alta pois. Mutta kysyntää on paljon.
Neljäs tarve on iso tila, jota voisi käyttää teatteriryhmien harjoitustilana sekä mahdollisesti konserttien sekä muiden yleisö- ja jäsentapahtumien tapahtumapaikkana. Mm. Vadelman yhteisöjäsen Teatteri Poleemi on tiedustellut harjoitustilamahdollisuutta Vadelmalta jatkossa.
Vadelma vuokrasi alkutaipaleellaan - keväällä 2005 - Helsingin keskustasta Lönnrotinkadulta 474m2:n kellaritilat. Hämmentävän edulliseen (3e/m2!) kompleksiin rakennettiin ensimmäisen kesän aikana kolme mainiota treenikämppää, viihtyisät sosiaalitilat sekä taidetyötiloja noin tusinalle taiteilijalle, ja avajaisia vietettiin taiteiden yönä.
Vaikka Vadelman toiminta tuolloin jo oli varsin aktiivista klubitoiminnan, yhteisnäyttelyjärjestelyjen ja muun toimintasuunnittelun osalta, tilojen löytyminen on tukenut merkittävästi Vadelman kasvua Helsingin uudeksi eläväksi vaihtoehtoiseksi kulttuuriyhteisöksi.
Olemme toki koko tämän auvoisen 30kk:n ajan olleet Vadelmassa tietoisia vääjäämättömästä, odottavasta evakosta pois Lönkan kiinteistösaneerausten alta. Siksi tilaryhmämme on puolentoista vuoden ajan tähystellyt Helsingistä Lönnrotinkadun Vadelmakellarillemme korvaavaa tilaa ja monia vaihtoehtoja on ollut esillä.
Mutta sopivaa uutta tilaa ei ole vieläkään löytynyt. Useimmiten muuten potentiaaliset tilat ovat karahtaneet kiville treenikämppätoiminnan todennäköisesti aiheuttaman meluhaitan vuoksi, tai sitten neliöhinta on ollut Vadelmalle kynnyksenä liian korkea.
Vadelmatilan ei tarvitse olla ilmaista, muttei saa vuokraltaan myöskään tulla kenellekään liian kalliiksi. Haluamme voida tarjota vaihtoehdon treenikämppähotelleille ja muille kaupallisille musiikki- ja taidetilatarjoajille. Edellyttääkö tämän saavuttaminen Lönkan tilan löytymisen kaltaista valtavaa onnenpotkua, vai löytyisikö hankkeellemme kenties tukea esim kaupungilta?
Lönkan tilat pitää olla täysin tyhjät tämän kuun loppuun mennessä, eli "armonaikaa" on vielä viikko. Asian tekee tukalammaksi se, että osa huonekaluistamme, soittokamoistamme, matoistamme ja astioistamme on viety säilytykseen Vallilan vallattuun taloon, joka todennäköisesti häädetään valtaajista tällä viikolla.
Vadelmalla tilojen jatkuvuus lienee akuutein kysymys bändeillä, joidenka toiminta lakkaa tyystin jos soittokämppää ei ole. Olisi erittäin tärkeää saada treenikämppätoiminta jatkumaan vähintäänkin parin treeniksen volyymilla, mutta mieluiten kuuden tai jopa useamman. Kysyntää soittotiloille tuntuisi olevan varsin paljon.
Ja realiteetti on, että vuokraamalla soittotiloja bändeille Vadelma pystyy rahoittamaan kokonaisvuokria - ja jatkossa optiimitilanteessa myöskin jopa julkaisujamme sekä muuta yhdistystoimintaa.
Toinen tärkeä tilantarve on kokoontumistila, joka toimisi myös yhdistyksen sosiaalisena työtilana. Tähän voisi riittää suhteellisen pienikin tila, jossa olisi kokouspöytä ja ehkä pari sohvaa, mediatyöasema ja nettikoneet, sekä ehkä keittiö. Hieman isompi tila voisi toimia myös auditoriona.
Kolmas selkeä tarve on työtilat taiteilijoille; joskin tällä hetkellä Vadelman taiteilijoista kenelläkään ei taida olla akuuttia tarvetta (näyttelyä valmisteilla tms.) työtilalle, monien muutettua jo ajoissa remontin alta pois. Mutta kysyntää on paljon.
Neljäs tarve on iso tila, jota voisi käyttää teatteriryhmien harjoitustilana sekä mahdollisesti konserttien sekä muiden yleisö- ja jäsentapahtumien tapahtumapaikkana. Mm. Vadelman yhteisöjäsen Teatteri Poleemi on tiedustellut harjoitustilamahdollisuutta Vadelmalta jatkossa.
Subscribe to:
Posts (Atom)